Himmler: homoseksuaalisuudesta osa 5

Tässä on - pahamaineisen mies-poika rakkausuhteen vaalijan - herra Blüherin ajatuksia, joissa todistetaan: ”Yleisesti ottaen suurin rakkaus ei ole miehen ja naisen välistä. Siitä seuraa kyllä lapsia. Se on eläimellistä. Suurin muoto on jalostettu rakkaus kahden miehen välillä. Siitä on saanut alkunsa kaikki historian merkittävimmät tapahtumat”. Tuon törkeän väitteen esittäjä ottaa kunnia Aleksanteri Suuren ja Bismarckin ansioista. Maailmanhistoriasta ei löydykään sellaista suurmiestä, josta homoseksuaalit eivät ottaisi kunniaa itselleen: Ceasar, Sulla jne. Luultavasti Don Juania ei vielä olla omittu, mutta muuten lähes kaikki muut on otettu esille. Tällä on ikäviä seurauksia nuorisoon, joka kuuluu erittäin maskuliiniseen liikkeeseen ja elää miesten leireissä ja joilla ei ole liiemmin mahdollisuuksia päästä yhteen tyttöjen kanssa. Mielestäni ei siis ole ihme, että olemme ajautuneet pahasti homoseksualismin tielle..

Näen perustavaa laatua olevan muutoksen olevan mahdollista seuraavalla tavalla:

1) Tämä on erityisen kiireellinen asia meille SS:n piirissä. Meidän on ehdottomasti uudelleenkoulutettava SS miehet ja pojat – siinä määrin kuin se on vallassamme – että heistä tulee ritarillisia miehiä tai nuoria herrasmiehiä. Se on ainoa keino estää meitä liukumasta Anglo-saksien tai Amerikan tilanteeseen. Kerran eräs englantilainen nainen valitti minulle, että oli kiusallista, että miehet tervehtivät naisia ensin. ”Teillä kanat varmaan tekevät soidinmenojaan kukkojen ympärillä! Poikkeeako se teistä normaalista?”. Seurauksena liian suurista naisten oikeuksista Amerikassa on se, ettei miehet uskalla katsoakaan tyttöjä, sillä on vaara, että heidät viedään avioliitto-oikeuden eteen ja laitetaan maksamaan siitä. Amerikassa homoseksuaalisuus on puolustuksellinen ilmiö. Se lähtee siitä, että miehistä on tullut naisen orjia. Nainen voi käyttäytyä kuin härkä siellä. Hän voi vain alkaa valittaa kaikesta. Häntä ei koskaan ojenneta hänen teoistaan. Siinä on oikea esimerkki naisten tyranniasta!

Sitä vaaraa, että naiset käyttäisivät väärin miesten ritarillisuutta ei ole Saksassa. Naiset on Saksassa kasvatettu niin, etteivät he ole sellaiseen taipuvaisia. Joka tapauksessa meidän on kasvatettava nuoria miehiämme siten, että he ovat ritarillisia ja nousevat tarvittaessa puolustamaan naisia.

Äskettäin sanoin eräälle Hitlerin nuorisojärjestön johtajalle, että ”olet kaikin puolin ei-kristillinen ihminen, mutta suhtautumisesi naisia kohtaan on kiristillisyyttä puhtaimmillaan”. 150 vuotta sitten eräs katolisen yliopiston opiskelija kirjoitti väitöskirjan, jonka otsikkona oli; ”Onko naisella sielua?”. Siinä näkyy kristillinen pyrkimys: se pyrkii naisten totaaliseen tuhoamiseen ja korostaa naisten huonommuutta. Kristinusko, näin uskon vahvasti, on miehisen veljeskunnan eroottinen järjestö, jonka avulla pidetään pystyssä tätä 2000 vuotta vanhaa bolsevismia. Olen tullut tähän johtopäätökseen, koska tunnen erittäin hyvin Rooman kauden kristillisyyden. Uskon vakaasti, että ne Rooman imperiumin hallitsijat, jotka hävittivät ensimmäiset kristityt, pyrkivät samaan kuin me hävittäessämme kommunisteja. Nuo kristityt olivat katalinta ainesta, mitä tuo suuri kaupunki piti sisällään. Surkeimpia juutalaisia, surkeimpia bolsevikkeja.

Tuon ajan bolsevismi sai sitten voimaa ja se tuli hallitsevaksi kuolevassa Roomassa. Se kristillisen kirkon pappeus, joka lopulta kukisti arjalaisen kirkon jatkuvilla konflikteillaan 4. ja 5. vuosisadan jälkeen, pyrkien pappien keskinäiseen selibaattiin. Se lähtee ensimmäisen apostolin, Paavalin, ajattelusta. Hän alensi naiset syntisiksi ja salli tai suositteli avioliittoa lähinnä laillisena tienä ulos prostituutiosta - perustaen sen Raamattuun. Samalla jälkeläisten tekemisestä tuli jonkinlainen välttämätön paha. Pappeus jatkui tällä linalla joitakin vuosisatoja, kunnes 1139 pappien selibaatti määrättiin täysimääräisenä.

Olen toisaalta vakuuttunut siitä, että kaikki eivät halunneet alistua tuolle homoseksualismille, erityisesti pienissä kirkkoyhteisöissä. Enemmistö - arvioisin luvun yli 50 %: ksi – ei ollut homoseksuaaleja. He pyrkivät salaisesti yhteyteen naimisissa olleiden ja yksinäisten naisten kanssa. Sen sijaan oletan, että munkkiluostareissa homoseksuaalien osuus oli jotakin 90% tai 95% tai 100%.

Mikäli oikeudenkäynnit koskien homoseksualismia pappien keskuudessa aloitettaisiin uudelleen ja jos kohtelisimme pappeja, kuten tavallisia Saksan kansalaisia, ainakin 200 sellaista oikeudenkäyntiä olisi vireillä 3-4 vuoden sisällä. Nuo oikeudenkäynnit eivät toteudu – ei siksi, etteikö tapauksia riittäisi, vaan – siksi että meillä ei ole riittävästi virkailijoita ja tuomareita, joita sellaisessa hankkeessa tarvittaisiin. Seuraavan neljän vuoden kuluessa raskauttavaa aineistoa tulee esiin – toivin mukaan – että kirkon organisaatio alkaen ylimmästä johdosta aina pappeihin on lähinnä homoeroottinen miesjärjestö, joka on terrorisoinnut ihmiskuntaa viimeisten 1800-vuoden ajan. Se on vaatinut mitä suurinta veriuhria ja on ollut sadistisesti kieroutunut omissa ilmauksissaan menneisyydessä. Tässä tarvii nostaa esiin vain noitien ja kerettiläisten vainot.

Tämä asennoituminen naisiin huonompina olentoina on tyypillistä kristillisyyttä ja myös me, jotka olemme olleet kansallissosialisteja tähän päivään asti – osa jopa vannoutuneita pakanoita – olemme hölmöyksissämme omaksuneet nämä ajatusmallit. Tiedän tänä päivänäkin monia puoleeen jäseniä, joilla on tarvetta korostaa maailmankatsomuksensa lujuutta ja omaa maskuliinisuuttaan käyttäytymällä erityisen karskisti ja öykkärimäisesti naisia kohtaan.

Himmler: homoseksuaalisuudesta osa 4

Puhuin äskettäin uuden opiskelijajärjestön johtajan kanssa ja totesin hänelle: Rakas Scheel, jos löydän sinut kerrankin harjoittelemassa sotilaallisesti tovereidesi kanssa, saat minusta itsellesi vihamiehen. Opiskelijataloissa teidän pitää työskennellä henkisesti ja johtaa älykkäästi ja palauttaa yhteiskunta takaisin järjestykseen.

Näin kerran opiskelijalehden – muistaakseni se oli Saxonin opiskelijajärjestön lehti. Tuon henkisen työntekijöiden lehden kannessa oli kahdeksan miestä järjestäytyneenä kahteen riviin ja heidän henkinen johtajansa tarkasti joukkoja. Siinä oli mitätön joukko-osaston kersantti tai jopa pataljoonan johtaja, joka vain tarkasti oliko rivit suorassa. Joka tapauksessa se ei ole työtä, joka kuuluu henkisen instituution rooliin. Jos meitä osoitellaan ulkomailta käsin, ettei ”teistä ole muuhun kuin armeijaan”. Siinä ei olla täysin väärässä.

Kysymys nouseekin. SS julistaa olevansa järjestö. Puolue myös julistaa olevansa järjestö. Nuo julistukset eivät ole ollenkaan yhtenäisiä. Me olemme selkeästi kansallissosialistinen järjestö. Tässä tulee kuvaan mukaan rodullinen määritelmä. Me olemme ehdottomasti pohjoisen rodun miehistä koostuva yhteisö. Me olemme ensinnäkin sotilaallinen järjestö. Olemme eräs kansallissosialistinen sotilasjärjestö, joita sitoo yhteen pohjoisen veren yhteys. Olemme tavallaan heimoyhteisö, jos sallitte ilmaisun. Aiemmin olisi voitu sanoa jopa ylhäisön yhdistys. En halua käyttää tuota ilmaisua. Käyttämällä tuota ilmaisua, niin sillä on merkitys. Se viittaa lisääntymiseen ja jälkeläisten tuottamiseen. Poliittisen järjestön tehtävä rajautuu kansan poliittiseen johtamiseen.

Sillä hetkellä kun puolue ottaa muita kuin henkisiä päämääriä, se muuttuu poliittiseksi järjestöksi. Sillä on entistä vähemmän sotilaallista merkitystä, joka pitää sisällään reppujen pakkausta ja rivien suoristamista. Tämä pätee pieniin yksityisiin vivahteisiin asti.

Olen keskustellut runsaasti puoluemies Leyn kanssa näistä asioista. Hänellä on syvä ymmärrys aiheesta. Kysyin häneltä esimerkiksi Nürnbergin puoluepäivien juhlaparaatin jälkeen: ”Miksi annat käskyjä?”. Minä en tekisi niin. Siellä pitäisi olla hyvin koulutettuja sotilaita, jos komennot: Huomio! Nostakaa Liput! Laskekaa liput! Kyettäisiin suorittamaan sujuvasti 100 000 miehen toimesta.

Miksei voisi puheessa vain todeta, että nyt me nostamme liput, ja laskemme liput? Kyse on samasta asiasta, mutta se ei olisi niin korostetun särmää ja sotilaallista puhetta. Miksi käskyt pitää antaa sellaisissakin asioissa? Nämä ovat vain muutamia ajatuksiani aiheesta.

Palaan taas asiaan. Sanoin, että me maskuliinisoimme yhteiskuntaa aivan liikaa. Viittaan muutamaan esimerkkiin, joihin te voitte itse lisätä jotain lapsista saatujen henkilökohtaisten kokemustenne perusteella.

Mielestäni on onnetonta kansalle, jos pojat kertovat äideilleen: ”Kun me marssimme Hitlerin nuorisjärjestön kanssa, pidäkin huoli ettet kulje ohi silloin. Minä varmaan tervehtisin sinua, mutta silloin muut alkaisivat nauraa ja pitäisivät minua mammanpoikana ja pelkurina”. Pidän onnettomana kansalle, jos pojat häpeilevät siskojaan tai äitejään. Tässä tapauksessa vielä häntä lähimpiä naishahmoja – äitejä ja siskoja. Kun poika rakastuu tyttöön ja joutuu tavallista kovemman pilkan kohteeksi. Häntä pidetään vähemmän arvostettuna ja jopa nynnynä. Silloin jos joku sanoo, että todellinen poika ei välitä tytöistä, hän alkaa välttämään niiden seuraa. Silloin jää jäljelle vain ystävyyssuhteet muiden nuorten kanssa. Miehet hallitsevat maailmaa: seuraava askel on homoseksuaalisuus.

Himmler: homoseksuaalisuudesta osa 3

Kaikkien näiden pohdintojen keskellä meidän ei pidä unohtaa sitä, että Saksasta on valitettavasti tullut entistä urbaanimpi maa. Kylissä ei ole näitä ongelmia. Kylillä on luonollinen ja terve sääntelynsä näissä asioissa. Huolimatta papistosta, kristillisestä moraalista, huolimatta tuhatvuotisesta kristillisestä kasvatuksesta, nuoriso kiipeää tyttöjen makuuhuoneiden ikkunoista sisään. Ongelma on siten sivuutettu. Joitakin lapsia syntyy avioliiton ulkopuolella ja heistä kohistaan kylissä. Sellaiset saavat pappeihin eloa, koska tulee taas aihetta saarnoihin. Pojat tekevät samoja asioita kuin ennenkin. Tässä ei pidä pettää itseään. Niin tehtiin myös menneisyydessä. Koko teoria siitä, että naimattomana 26- tai 30- vuotiaaksi säilynyt tyttö joutui elämään nunnana loppuelämänsä, on pelkkä myytti. Veren lait olivat kuitenkin tiukat. Kukaan poika tai tyttö ei voinut pyöriä itseään alempiarvoisen seurassa. Tuo laki oli armoton ja sitä myös noudatettiin ehdottomasti. Lisäksi tiukkaa oli myös aviollinen uskollisuus. Jos tämä rikkoutui naisen toimesta, siitä seurasi kuolema. Pelkona oli, että sitä kautta taloon tuli vierasta verta.

Tuo kaikki oli luonnollista. Yhteiskunnallinen järjestys oli puhdas ja säädyllinen. Se toimi luonnonlakien kanssa täysin yhdenmukaisesti, toisin kuin oman aikamme luonnon vastaiset mallit toimivat.

Kuten sanoin, tähän sektoriin liittyvään ongelmaan on löydettävä vastaus. Mitä helpommaksi teemme aikaisen naimisiinmenon, että miehet voivat mennä naimisiin 25 vuotiaina, sitä mukaa muut ongelmat vähenevät. Ne hoituvat sen jälkeen itsestään.

Homoseksuaalisuutta ei voi saada kuriin itsestään. Tietenkin voin – asia, jota pyöriteltiin edes takaisin – pidättää kaikki Saksan miesprostituoidut ja lähettää heidät keskitysleireille. Se voidaan tehdä helposti. Minua huoletta kuitenkin eräs kysymys. Jos pidätän 20 000 homohuoraa suurkaupunkien kaduilta, niin kykenenkö palauttamaan heidät takaisin yhteiskuntaan.Ehkä noin 3000 tai 4000 nuoremmasta päästä (17-18 v) olevaa voidaan vielä kuntouttaa kurilla, järjestyksellä, urheilutoiminnalla ja työllä. Hyvin monia onnistuneita esimerkkejä tästä löytyy. Sinä hetkenä kun kaikki nuo homoudella rahaa tienaamaan pyrkivät vonkaajat ovat kaduilta poissa – en voi mitenkään pidättää kaikkia homoja - silloin on vaara, että miljoonat homoseksuaalit alkavat etsiä itselleen uusia uhreja. Kyse on kaksiteräisestä miekasta.

Me keräämme näitä 17 ja 18- vuotiaita poikia, lukuunottamatta läpeensä kieroutuneita, ja otamme heitä leireille. Yritämme saada heistä kunnollisia. Tuo prosessi on monen kohdalla – kuten aiemmin sanoin – onnistunut.

Nämä toimet eivät vielä riitä ratkaisemaan ongelmaa. Ainoa ratkaisu, jonka näen on seuraava: Me emme saa päästää miehisen valtiomme ja kaikkien miehisen yhteisön hyötyjen valua virheiden takia. Kokonaisuutena katsoen meillä on liian voimakasta maskuulinisuuden korostusta elämässämme. Prosessi on edennyt niin, että militarisoime sellaisikin alueita, joihin se ei sovi. Voin sanoa avoimesti, ettei emme saavuta hyviä tuloksia millään tasolla – oli sitten kyse riviin jäörjestäytymisestä tai laukkujen pakkaamisesta. Minusta tuntui kuin olisin todistanut katastroofia, kun katselin tyttöjä ja naisia – erityisesti tyttöjä – jotka marssivat tietyllä alueella hyvin pakattuine reppuineen. Siinä voi itää ongelmia. Pidän onnettomana sitä kun naisjärjestöt, naisten yhteisöt ja naisliitot ryhtyvät aktiivisiksi tuolla saralla. Sellainen tuhoaa kaiken naisellisen viehätysvoiman, arvokkuuden ja kunnian heistä. Pidän sitä katastrofina. Puhun tästä yleisellä tasolla. Se ei sinänsä liity SS järjestöön. Me typerät miehet haluamme muuttaa naiset loogisiksi ajatuskoneiksi ja kouluttaa heitä kaikessa mahdollisessa. Jos me siten teemme heistä maskuliinisia, niin ajan mittaan sukupuolten väliset erot hupenevat. Niiden keskinäinen vetovoima katoaa. Tie homoseksuaalisuuteen on silloin lähellä.

Minä näen tuhon tienä jos esimerkiksi – kuten aikaisempina vuosina kävi – opiskelijayhdistykset ottavat toiminnastaan esimerkkinä reppujen pakkaamisen ja harjoittelevat sitä. Opiskelijajärjestöä ei sellaiseen tarvita.

Himmler: homoseksuaalisuudesta osa 2

En koskaan saattanut käsittää miksi alkuun – vuosina 1933-34 – me lähestyimme tällaista aihetta kuin naivit hölmöt. Kaikki vain siksi, että sellainen maailma oli normaaleille miehille vieras ja jota ei oikein edes saattanut käsittää. Guppenführer Heydrich ja minä sekä jotkut muut jouduimme opettelemaan aihetta kantapään kautta ja ikävien kokemusten avulla. Alkuun kysyin itseltäni valehteliko nuo tyypit. Nykyisin minulle on täysin selvää, että he eivät voi sille mitään. Niinpä en enää edes ajattele kysyväni homoseksuaalilta mitään lupauksia: voitko luvata? En tee niin, koska tiedän saavani valheellisen lupauksen. Sellaisena hetkenä, kun homoseksuaali vannoo jotakin silmät kosteina, hän itse uskoo puhuvansa totta. Minun kokemukseni perusteella homoseksuaalisuus johtaa absoluuttiseen, voisin melkein sanoa, henkiseen mielenvikaisuuteen ja hulluuteen.

Homoseksuaali on luonnollisesti altis kaikenlaiselle kiristykselle. Ensinnäkin siksi, että hän on aina vaarassa joutua vangituksi. Toiseksi, koska hän on pehmeä ja kolmanneksi, koska hänessä ei ole tahdonvoimaa eikä lujia hermoja.

Homoseksuaalilla on lisäksi – osoitan vain muutamia esimerkkejä tästä – loputon tarve kommunikoida kaikilla tavoin, erityisesti seksuaalisesti. Yleensä kiinni jäädessään he alkavat kertoa hallitsemattomasti kaikki nimet, jotka hän tuntee. Tämä johtuu siitä, että – heidän kannaltaan katsottuna – miesten välisessä rakkaudessa ei ole uskollisuutta, kuten muiden miesten kesken vallitsee. Homoseksuaali tosiasiassa vain teeskentelee rakastavansa. Homoseksuaali lavertelee kaikki asiat siinä toivossa, että kenties pelastaa oman nahkansa.

Tässä asiassa on oltava selkeä näkemys. Mikäli meillä esiintyy jatkossakin tätä vitsautta Saksassa ja emme pysty taistelemaan sitä vastaan, merkitsee se Saksan loppua ja saksalaisen maailman loppua samalla. Valitettavasti emme pääse yhtä helpolla kuin esivanhempamme. Heidän aikanaan muutamat yksilöt edustivat epänormaalia lajia. Homoseksuaali nimeltään Urning upposi suohon. Tuollaisia ruumiita suosta löytänyt professori ei käsittänyt, että yhdeksässä tapauksessa kymmenestä heidän löytämänsä ruumis oli homoseksuaalin, joka oli upotettu suohon. Sellaista ei pidetty rangaistuksena, vaan siten haluttiin hävittää epänormaali elämä yhteisön keskuudesta. Sellaiset vain piti poistaa, kuin mädät omenat korista ja hävittää. Siihen ei liittynyt jotain kostoa, sellaiset yksinkertaisesti hävitettiin..

Niin oli esivanhempiemme aikana. Valitettavasti, minun on todettava, se ei enää olisi mahdollista. SS järjestön puitteissa haluan selvittää seuraavan selkeästi. Painotan sitä, että tiedän tarkalleen mitä sanon. Tämä ei ole tarkoitettu johtajien kokoukseen, mutta voitte levittää tätä eteenpäin yksityisissä keskusteluissanne:

SS järjestön keskuudessa meille tulee edelleenkin eteen noin yksi homoseksualismi tapaus kuukaudessa. Koko SS:n piirissä ilmenee noin kahdeksan tai kymmenen tapausta. Olen nyt päättänyt seuraavasti: jokaisessa tapauksessa nuo henkilöt häpäistään ja alennetaan julkisesti, erotetaan ja annetaan oikeuden eteen. Tuomion jälkeen heidät lähetetään keskitysleireille, joissa heidän ammutaan paon yrityksen yhteydessä. Teen tämän selväksi niille yksiköille, joihin kyseiset henkilöt kuuluivat. Toivon siten lopulta pääseväni eroon tuon tyypin ihmisistä SS:n osalta. Niin voimme säilyttää sen puhtaan ja hyvän rodun, jota meilla on SS:ssä siten kykenemme jatkamaan rodun puhdistusta, joka on käynnissä Saksassa.

Tämä ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa koko Saksassa. On turha pitää valheellista illuusiota yllä. Mikäli homoseksuaali tuomitaan ja lähetetään vankilaan, hän palaa sieltä yhtä homoseksuaalina takaisin kuin oli sinne mennessäänkin. Tämä kysymys ei siis ole sillä ratkaistu. Se asia ratkeaa vasta kun tuo ilmiö saa halveksuntaa osakseen. Asiahan ei ollut niin ennen valtaannousuamme. Meillä oli lakipykälämme ennen sotaa, sodan aikana ja sodan jälkeen. Mitään ei kuitenkaan seurannut. Voin selvittää tätä parhaiten kuvaamalla sitä erään esimerkin avulla. Kun aloimme tarttua tämän aiheen kimppuun vuonna 1934, me toimme kuuden viikon aikana enemmän tapauksia oikueteen, kuin kuin Berliinin poliisiosasto oli tehnyt edeltävän 25 vuoden aikana. Kenenkään ei pidä väittää, että asia tuli suureksi vasta Röhmin tapauksen yhteydessä. Hän oli toki suuri harha-askel, mutta tämä ongelma kukoisti jo ennen sotaa, sodan aikana ja sen jälkeen.

Näette, että valtio voi säädellä kaikkea mahdollista valtiossa tapahtuvaa poliisitoimella. Prostituutio-ongelmaa voidaan myös säädellä, mutta se on melko harmiton tuo toisen ongelman rinnalla. Sivistyneessä valtiossa tietyt ilmiöt voidaan saada hallintaan. Me olemme tämän asian suhteen melkoisen lepsuja, koska emme halua tukkia nuorisolta kaikkia seksuaalisuuden kanavia ja siten päästää heitä liukumaan homoseksuaalisuuteen. Se on hullua. Jos suurkaupungeissa nuorilta estetään kaikki mahdollisuudet tutustua naisiin – vaikkakin siinä liikkuisi raha – niin sillä on toisenlaisia huonoja seuraamuksia.

Himmler: homoseksuaalisuudesta osa 1

Himmler - homoseksuaalisuudesta

Kun me astuimme valtaan vuonna 1933, törmäsimme homoklubeihin. Niiden rekisteröity jäsenmäärä ylsi kahteen miljoonaan. Konservatiiviset arviot asiaa käsittelevien virkamiesten selvityksissä arvioivat lukumäärän 2 - 4 miljoonan väliin. Henkilökohtaisesti en usko, että luku olisi niin korkea. En usko, että kaikki homoklubeille rekisteröityneet olivat todella homoseksuaaleja. Toisaalta olen myös vakuuttunut siitä, etteivät kaikki homoseksuaalit rekisteröityneet klubeihin. Arvioisin lukumäärän miljoonan ja kahden väliin. Miljoona on aivan pienin arvio, josta voimme lähteä tässä liikkeelle.

Pyydän teitä pitämään tämän mielessänne. Uusimpien väestölaskelmien perusteella Saksassa on 67-68 miljoona asukasta. Se tarkoittaa karkeasti laskien noin 34 miljoonaa miestä. Seksuaalisesti aktiivisia miehiä on noin 20  miljoonaa. Arvio voi mennä miljoonalla pieleen, mutta se ei ole tässä merkityksellistä.

Mikäli arvioimme maassamme olevan miljoonasta kahteen homoseksuaalia, se tarkoittaisi, että 7 tai 8 tai jopa 10%:ia saksalaisista miehistä on homoseksuaaleja. Mikäli tilanne säilyy sellaisena, tarkoittaa se, että kansakuntamme tulee tuhoutumaan tuo ruton seurauksena. Mikään kansakunta ei kstä pitkää aikaa, jos sukupuolten tasapaino järkkyy tuolla tavoin.

Tämän lisäksi on huomioitava, että naisten määrän säilyessä ennallaan, meillä on noin kahden miljoonan miehen vaje (sen verran kuoli sodassa) josta en vielä ollut maininnut. Siten voidaan kuvitella ongelman laajuus. Kaksi miljoonaa homoa ja kaksi miljoonaa sodassa kuollutta miestä. Se tarkoittaa, että neljä miljoonaa sellaista miestä, jotka voisivat harjoittaa seksiä on poissa vahvuudesta. Näin sukupuolten tasapaino on järkkynyt Saksassa ja se on johtamassa katastrofiin.

Haluan käydä kanssanne läpi muutamia seikkoja koskien homoseksuaalisuutta. Homojen keskuudessa on niitä, jotka katsovat, ettei ”minun tekemiseni kuulu muille. Kyse on puhtaasti henkilökohtaisesta asiasta”. Kuitenkin on niin, että seksuaalisen toiminnan alalla olevat tapahtumat eivät ole vain yksilön yksityisiä asioita. Ne vaikuttavat kansakunnan elämään ja kuolemaan. Ne merkitsevät maailmanmahdin asemaa tai sveitsiläistymistä. Kansa, jolla on runsaasti lapsia kykenee maailmanmahdiksi ja hallitsemaan maailmaa. Hyvääkin rotua edustava kansa, jolla on liian vähän jälkeläisiä, on matkalla hautaan. Siitä tulee merkityksetön tekijä maailmassa 50 – 100 vuoden kuluessa ja sellaisen voi haudata 250 vuoden kuluttua.

Nämä numerot eivät kerro kaikkea – vaikka olenkin ottanut niitä esiin. Tämä maa voi tuhoutua myös muilla tavoin. Me olemme miehinen valtio. Kaikista siihen liittyvistä puutteista huolimatta meidän tulee pitää siitä kiinni, sillä miesten johtaman valtion perusta on parempi.

Historia tuntee myös naisten valtioita. Olette varmaankin kuulleet matriarkaalisuudesta. Amazonien valtiot eivät olleet pelkkää tarua, vaan niitä todella esiintyi. Matriarkaalisia perustuslakeja löytyy hakattuina monumentteihin – erityisesti merenkävijäkansojen keskuudessa. Voimme seurata heidän kehityksestään jälkiä aina tähän päivään asti.  Ei siis ole mikään ihme, että Hollannissa kuningattaren annetaan ilomielin hallita ja kuningatartyttären syntymä on suurempi ilon aihe, kuin pojan syntymä. Tämä ei ole tyypillistä, vaan pohjaa merenkulkijakansojen ikiakaisiin vaistoihin.

Germaaniset kansat - erityisesti Saksan kansa - puolestaan ovat olleet miesten hallitsemia satojen ja jopa tuhansien vuosien ajan. Tämä miesten johtama valtio on menossa rikki (kaputt) homoseksuaalisuuden vuoksi. Valtion sektorilla näen seuraavan puutteen: Kaikissa valtion organisaatioissa – ml. armeija – yleneminen perustuu meriitteihin. Henkilökohtaisissa ominaisuuksissa olevat viat eivät näy. Jopa ensimmäisen viran saamisessa vaikuttaa virkatutkintoon tähtäävässä kokeissa saadut meriitit.

Kaikissa niissä valtion ja talouden sektoreissa, joissa naisia työllistetään, kukaan rehellinen mies ei voi sanoa antavansa tehtävää puhtaasti meriittien perusteella. Ollaan aivan rehellisiä tämän asian suhteen. Paikallahan on vain miehiä. Voin siis lausua tyynesti tämän. Kun valitaan konekirjoittajaa kahden hakijan joukosta. Toinen hakija on ruma 50 vuotias nainen, joka kirjoittaa 300 lyöntiä minuutissa, ja on siis mestari alallaan. Toinen hakija on puolestaan 20 vuotias kaunotar ja rodullisesti parasta ainesta oleva neiti, joka kirjoittaa 150 lyöntiä minuutissa. Olen teidän suhteenne väärässä ellette ota tuota amatöörimäisempää 20 vuotiasta. Kenties löydätte tuhansia moraalisia perusteluita sille - vanhempi nainenhan saattaa sairastua yms.

Tällaiselle asialle voi naurahtaa. Sellainen on harmitonta. Josa nainen on kaunis, hän todennäköisesti menee pian naimisiin, Lisäksi konekirjoittajaa ei voi pitää mitenkään tärkeänä tehtävänä valtion kannalta. Hänen tilalleen on helppo palkata toinen.

Haluan sanoa mitä vakavammin, että kun tämä naisen ja miehen välinen eroottinen periaate astuu kuvaan kahden miehen välillä tällaisessa miesten valtiossa, valtion tuhoutuminen alkaa. Otan esimerkin elävästä elämästä. Haluan painottaa tätä elävää elämää. Haluan korostaa, että maailmasta tuskin löytyy yhtään asuttua seutua, joka olisi hankkinut yhtä paljon tietoa homseksuaalisuudesta, aborteista jne., kuin Saksan salainen poliisi. Voinkin siis todeta, että me voimme esiintyä tässä asiassa kaikkein pätevimpinä.

Neuvos X on homoseksuaali ja ei palkkaa puhtaasti meriittien perusteella assessoria, jota hän tarvitsee toimistossaan. Hän ei valitse parasta lakimiestä. Hän ei sano, että assessori X ei ehkä ole paras lakimies, mutta hän on saanut hyviä arvosanoja ja mikä vieläkin tärkeämpää on ulospäin hyvältä näyttävä sekä rodullisesti ja ideologisesti asiallinen. Ei, hän ei valitse pätevää, rodullisesti ja muutenkin ulospäin hyvältä näyttävää assessoria, vaan hän valitsee mielummin sellaisen, joka on homoseksuaali. Nuo ihmiset tunnistavat toisensa huoneessa pelkällä vilkaisulla. Jos tansseissa on 500 miestä, niin jo puolen tunnin sisällä tuollaisesti suuntautuneet löytävät toisensa. Kuinka se tapahtuu, me normaalit ihmiset emme voi edes käsittää.

Neuvos ottaa assessoriksi sellaisen, jolla on huonoimmat tulokset ja joka on ideologisesti sekaisin. Hän ei selvitä kanditaatin suorituskykyä, vaan suosittelee tämän valintaa ministeriön korkeimmille virkamiehille. Hän kehuu tätä ja perustelee valintaansa yksityiskohtaisesti. Assessori palkataan, sillä ministeriön korkeimmille virkamiehille ei tule mieleen kysyä enempää yksityiskohtia ja tutkia palkkausta tarkemmin. Ulkoapäin tarkastelevalle vanhemman neuvoksen suositus tuntuu perustuvan hakijan meriitteihin. Normaalin ihmisen päähän ei mahdu, että assessoria suositeltiin tämän seksuaalisen suuntautumisen vuoksi.

Tämä ei lopu tähän kahteen, sillä assesoriksi valittu, jota tuli näin valtion virkamies, jatkaa samaa käytäntöä. Mikäli miesten johtamassa valtiossa arovaltaisia virkoja täytetään suuntautumisten perusteella, tulee piankin kolme, neljä, kahdeksan, kymmenen ja vieläkin enemmän sillä avalla suuntautuneita ihmisiä nimitetyiksi virkoihin. Sellaiset yksinkertaisesti vetävät toisiaan puoleensa. Lopulta heidän ympärillään on yksi tai kaksi normaalia ihmistä. Mitä he enää voivat – he ovat käytännössä tuomittuja häviämään, vaikka yrittäisivät mitä. Annan teille esimerkin esimerkin eräästä tuohon yhteisöön kuuluvasta toverista, jolle kävi seuraavasti. SS Obergruppenführer von Woyrs oli Sleesiassa ja joutui hankauksiin homoseksuaalisen SA Gruppneführer Heinesin ja homoseksuaalisen Gauleiterin Oberpräsident Brüknerin kanssa. Koska hän häiritsi tuota akselia, hän joutui vainon kohteeksi. Häntä ei vainottu sillä perusteella, että hän ei ollut samanlainen, vaan vaino puettiin aina moraalisiin, poliittisiin ja ideologisiin seikkoihin – jopa kansallaisosialistisia perusteita käytettiin.

Homoseksuaalisuus siis pyyhkii pois kaikki todelliset meriitit ja tuhoaa valtion perusteitaan myöten. Siinä ei ole vielä kaikki: homoseksuaali on läpeensä sairas ihminen henkisesti. Hän on pehmeä, hän on kaikissa suhteissa perustaltaan pelkuri. Uskon, että sellainen voi joskus olla sodassa rohkeakin, mutta siviilirohkeuden alalla he ovat surkeimpia pelkureita mitä löytyy.

Tätä tukee se, että homoseksuaali on patologinen valehtelija. Hän ei valehtele jotain erityistä tehtävää silmällä pitäen – kuten esimerkiksi jesuiitat. Jesuiitta valehtelee selkeää tarkoitusta varten. Hän voi sanoa mitä tahansa kasvot loistaen ja on samalla varma siitä, että huijaa sinua. Hänellä on moraalinen perusta; Jumalan ylistäminen – majorum dei gloriam. Tarkoitus pyhittää keinot. Saint Ignatius rakensi kokonaisen moraalisen fílosofian, moraalisen oppirakenteen.

Jesuiitta valehtelee ohjeidensa mukaan ja tietää tekevänsä niin. Hän ei unohda, että hän valehtelee. Homoseksuaali puolestaan valehtelee ja uskoo omaan valheeseensa. Mikäli kysyt homoseksuaalilta jotakin, vaikkapa: oletteko tehneet niin? Vastaukseksi tulee: ei. Minä tiedän tapauksia, joissa kuulustelemamme homoseksuaali antaa pyhän valan äitinsä kunnian tähden tai lupaa putoavansa maahan kuolleena ellei sanottu ole totta. Kolme minuuttia myöhemmin kun esitämme hänelle todisteet: entä tämä? (kiistämätön tosiasia) Hän ei valitettavasti kuole siinä paikalla vaan jatkaa elämistään.